Yleistä
Karate eli karate-do on alkujaan okinawalainen kamppailulaji. Karate-sana tarkoittaa "tyhjää kättä" (alun perin kodete, "kiinalainen käsi"). Karaten juuret ulottuvat vanhoista okinawalaisista kamppailumuodoista aina kiinalaisiin kamppailulajeihin. Lajin perustekniikat koostuvat pääosin lyönneistä ja potkuista, mutta harjoittelussaan pidemmälle edenneet oppivat tyypillisesti myös nivellukkoja, hallintaotteita, heittoja ja hermopistetekniikoita. Suoritustekniikoiden voima muodostetaan karatessa tehokkaalla lantion käytöllä sekä jalkojen asentojen avulla. Tekniikoiden lopussa esiintyy kime, voiman keskittäminen, johon yhdistyy voimakas uloshengitys, usein kiai-huudon saattelemana. Lajilla on suuri määrä erilaisia tyylisuuntia ja muotoja. Karateksi kutsutaan Japanista Ryūkyū-saarten suurimmalta saarelta, Okinawalta lähtöisin olevaa taistelutaitoa. Nykyisessä muodossaan sitä on harjoiteltu vasta 1900-luvulta lähtien. Karaten juuret ulottuvat muinaisiin Kiinaan ja Intiaan, buddhalaisten munkkien fyysisiin harjoituksiin
HISTORIAA:
Alusta alkaen karate on suunnattu itsepuolustukseen: Okinawan saaren asukkaat puolustautuivat ensin Kiinan ja myöhemmin Japanin miehitystä vastaan. Japanilaiset valloittivat saaren 1600-luvulla ja määräsivät aseiden hallussapitokiellon. Tämä vauhditti aseettomien taistelutaitojen harjoittelua, ja okinawalaiset alkoivat perehtyä kiinalaisiin oppeihin. Lajissa kehitettiin myös aseita, jotka eivät (yleisestä harhaluulosta poiketen) perustuneet työkaluihin. 1850-luvun jälkeen perinteiset aseet alkoivat menettää merkitystään, mutta osa mestareista kuitenkin jatkoi taitojen opettamista. Juuri tämän vuoksi aseiden käyttö elää edelleen muun muassa Ryukyu kobujutsun muodossa. Nykyisin karaten tyylisuunnissa aseiden käyttö on jäänyt taka-alalle, ja harjoituksissa keskitytään pääasiassa aseettomaan puolustautumiseen.
LEVIÄMINEN:
Heti 1900-luvun alussa karate hyväksyttiin okinawalaiskoulujen opetusohjelmaan ja lajia esiteltiin myös yleisölle. Sotaan valmistautuvassa Japanissa alettiin kiinnostua karatesta, koska sitä ajateltiin hyväksi keinoksi parantaa kansalaisten fyysistä kestävyyttä ja taistelutahtoa. Vuonna 1922 Gichin Funakoshi kutsuttiinkin esittelemään lajia pääsaarelle. Näytös oli menestys, sillä karate otettiin heti lukuisten oppilaitosten liikuntakasvatukseen. Pian pääsaarella olikin enemmän karaten harrastajia kuin Okinawalla: Näin karate oli viety pääsaarelle ja hyväksytty budolajiksi (kuten judo, aikido ja kendo). Funakoshi teki lajiin paljon muutoksia karsien ja naamioiden vaarallisia liikkeitä. Hänen päämääränään oli, että laji sopisi kaikkien harjoiteltavaksi. Alkuaikoina ottelua ei harjoiteltu lainkaan, mutta myöhemmin ottelun suosion yleistyessä Funakoshin oli annettava tässä asiassa periksi. Näistä ansioista häntä alettiin myöhemmin kutsua modernin karaten isäksi. Vuonna 1933, vanhojen okinawalaisten mestareiden vastustuksesta huolimatta, Funakoshi muutti karaten kirjoitusmerkin tarkoittamaan "tyhjää kättä". Vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1939 Funakoshi perusti Tokioon ensimmäisen harjoitussalin. Syttyi toinen maailmansota ja budolajit taantuivat – moni karateka kaatui rintamalla, ja taidot ja tietämys katosivat. Karaten leviäminen koko maailmaan alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun Japania miehittäneet yhdysvaltalaissotilaat alkoivat opettaa oppimiaan taitoja eteenpäin, ja suuria mestareita alkoi muuttaa Japanista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Vuonna 1964 Eurooppaan saapui Japanin yliopistosta kolme opettajaa esittelemään wados-ryu-tyylisuunnan karatea. Jo seuraavana vuonna nämä kolme sekä muutamat muut rupesivat opettamaan tyylisuuntaa Euroopassa. Eurooppaan muutti myös erityisesti Shotokan-tyylisuunnan opettajia; tästä johtuu Shotokanin vahva asema Euroopassa.
TULO SUOMEEN:
Suomeen karate levisi huhti-toukokuun vaihteessa 1967, kun ulkomailla lajiin tutustunut judoka Max Jensen alkoi opettaa lajia. Saman vuoden kesäkuussa Suomeen saapui Shotokan-tyylisuunnan japanilainen valmentaja Nobutaka Hosoki. Hän piti Helsingin Seurasaaressa viikon mittaisen leirin. Juhannuksen jälkeen Wado-ryu-tyylisuunnan opettaja Tatsuo Suzuki saapui Suomeen. Hän oli jo tehnyt vastaavanlaisen matkan Ruotsiin. Seuraavalla matkallaan joulukuussa 1967 Suzuki piti Suomessa kovan erikoiskurssin, jonka päätteeksi 12. joulukuuta pidettiin vyökoe, jossa myönnettiin ensimmäiset Suzukin Suomessa graduoimat eli myöntämät vyöt. Suzukin ehdotuksesta Suomen ensimmäisen karateseuran nimeksi annettiin Wadokan. Tyylisuuntana oli Wado-ryū ja säännöllinen toiminta uudessa seurassa alkoi vuodenvaihteessa 1969.
KARATE SUOMESSA NYKYÄÄN:
Nykyisin karatea harjoitellaan ympäri maailmaa, ja Suomessakin on noin 15 000 aktiiviharrastajan joukko. Suomen karateliitto, joka on SLU:n jäsenjärjestö, perustettiin vuonna 1969. Vaikka karaten historia Suomessa ei ole pitkä, on sen kehitys ollut nopeaa, mistä ovat osoituksena monet EM- ja MM-mitalit. Karate on levinnyt joka puolelle Suomea.
HISTORIAA:
Alusta alkaen karate on suunnattu itsepuolustukseen: Okinawan saaren asukkaat puolustautuivat ensin Kiinan ja myöhemmin Japanin miehitystä vastaan. Japanilaiset valloittivat saaren 1600-luvulla ja määräsivät aseiden hallussapitokiellon. Tämä vauhditti aseettomien taistelutaitojen harjoittelua, ja okinawalaiset alkoivat perehtyä kiinalaisiin oppeihin. Lajissa kehitettiin myös aseita, jotka eivät (yleisestä harhaluulosta poiketen) perustuneet työkaluihin. 1850-luvun jälkeen perinteiset aseet alkoivat menettää merkitystään, mutta osa mestareista kuitenkin jatkoi taitojen opettamista. Juuri tämän vuoksi aseiden käyttö elää edelleen muun muassa Ryukyu kobujutsun muodossa. Nykyisin karaten tyylisuunnissa aseiden käyttö on jäänyt taka-alalle, ja harjoituksissa keskitytään pääasiassa aseettomaan puolustautumiseen.
LEVIÄMINEN:
Heti 1900-luvun alussa karate hyväksyttiin okinawalaiskoulujen opetusohjelmaan ja lajia esiteltiin myös yleisölle. Sotaan valmistautuvassa Japanissa alettiin kiinnostua karatesta, koska sitä ajateltiin hyväksi keinoksi parantaa kansalaisten fyysistä kestävyyttä ja taistelutahtoa. Vuonna 1922 Gichin Funakoshi kutsuttiinkin esittelemään lajia pääsaarelle. Näytös oli menestys, sillä karate otettiin heti lukuisten oppilaitosten liikuntakasvatukseen. Pian pääsaarella olikin enemmän karaten harrastajia kuin Okinawalla: Näin karate oli viety pääsaarelle ja hyväksytty budolajiksi (kuten judo, aikido ja kendo). Funakoshi teki lajiin paljon muutoksia karsien ja naamioiden vaarallisia liikkeitä. Hänen päämääränään oli, että laji sopisi kaikkien harjoiteltavaksi. Alkuaikoina ottelua ei harjoiteltu lainkaan, mutta myöhemmin ottelun suosion yleistyessä Funakoshin oli annettava tässä asiassa periksi. Näistä ansioista häntä alettiin myöhemmin kutsua modernin karaten isäksi. Vuonna 1933, vanhojen okinawalaisten mestareiden vastustuksesta huolimatta, Funakoshi muutti karaten kirjoitusmerkin tarkoittamaan "tyhjää kättä". Vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1939 Funakoshi perusti Tokioon ensimmäisen harjoitussalin. Syttyi toinen maailmansota ja budolajit taantuivat – moni karateka kaatui rintamalla, ja taidot ja tietämys katosivat. Karaten leviäminen koko maailmaan alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun Japania miehittäneet yhdysvaltalaissotilaat alkoivat opettaa oppimiaan taitoja eteenpäin, ja suuria mestareita alkoi muuttaa Japanista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Vuonna 1964 Eurooppaan saapui Japanin yliopistosta kolme opettajaa esittelemään wados-ryu-tyylisuunnan karatea. Jo seuraavana vuonna nämä kolme sekä muutamat muut rupesivat opettamaan tyylisuuntaa Euroopassa. Eurooppaan muutti myös erityisesti Shotokan-tyylisuunnan opettajia; tästä johtuu Shotokanin vahva asema Euroopassa.
TULO SUOMEEN:
Suomeen karate levisi huhti-toukokuun vaihteessa 1967, kun ulkomailla lajiin tutustunut judoka Max Jensen alkoi opettaa lajia. Saman vuoden kesäkuussa Suomeen saapui Shotokan-tyylisuunnan japanilainen valmentaja Nobutaka Hosoki. Hän piti Helsingin Seurasaaressa viikon mittaisen leirin. Juhannuksen jälkeen Wado-ryu-tyylisuunnan opettaja Tatsuo Suzuki saapui Suomeen. Hän oli jo tehnyt vastaavanlaisen matkan Ruotsiin. Seuraavalla matkallaan joulukuussa 1967 Suzuki piti Suomessa kovan erikoiskurssin, jonka päätteeksi 12. joulukuuta pidettiin vyökoe, jossa myönnettiin ensimmäiset Suzukin Suomessa graduoimat eli myöntämät vyöt. Suzukin ehdotuksesta Suomen ensimmäisen karateseuran nimeksi annettiin Wadokan. Tyylisuuntana oli Wado-ryū ja säännöllinen toiminta uudessa seurassa alkoi vuodenvaihteessa 1969.
KARATE SUOMESSA NYKYÄÄN:
Nykyisin karatea harjoitellaan ympäri maailmaa, ja Suomessakin on noin 15 000 aktiiviharrastajan joukko. Suomen karateliitto, joka on SLU:n jäsenjärjestö, perustettiin vuonna 1969. Vaikka karaten historia Suomessa ei ole pitkä, on sen kehitys ollut nopeaa, mistä ovat osoituksena monet EM- ja MM-mitalit. Karate on levinnyt joka puolelle Suomea.
TYYLISUUNNAT
Nykyisin tunnetut tyylisuunnat , joita on noin sata, syntyivät vasta lajin levitessä Japanin pääsaarelle. Tyylisuuntien kehittyminen oli väistämätöntä, sillä kaikki muutkin japanilaiset budolajit olivat jakautuneet tyylisuuntiin. Tunnetuimpia tyylisuuntia ovat Shotokan, Wado-ryu, Shito-ryu, Goju-ryu ja Shukokai. Tyylisuuntien väliset erot näkyvät erityisesti harjoittelijoiden asennoissa, katoissa ja käytetyissä harjoittelumene-telmissä. Lisäksi niissä suhtaudutaan eri tavoin itsepuolustukseen, kilpailuihin ja vyöarvoihin. Eri tyylisuunnat asettavat erilaisia vaatimuksia harjoittelijan fyysisille ja henkisille ominaisuuksille: osa tyyleistä korostaa voimaa ja aggres-siivisuutta, toiset taas ovat pehmeämpiä. Se kehittää myös henkistä ja fyysistä kuntoa. |
SHORINJI-RYU
Seurassamme harjoiteltava tyylisuunta on nimeltään Shorinji-ryu. Tyylisuunnalle ominaiset piirteet ovat käytännön-läheinen, suoraviivainen, urheilullinen ja liikunnallisesti kehittävä tekniikka. Tyylisuunta painottaa paritekniikoita ja ottelemista, nopeita ja teräviä lyöntejä ja potkuja sekä realistisia voimakkaita suorituksia. Näyttävät mutta usein teholtaan teoreettiset tekniikat on karsittu minimiin. Seuramme keskittyy pääosin ottelukaraten eli Kumiten harjoitteluun. 1970-luvun alussa Suomeen tullut tyylisuunta on eräs yleisimpiä Suomessa harjoitettavia karaten tyylisuuntia. Suomessa nykyään harjoiteltavat Shorinji-tyylisuunnat ovat Kokusai Shorinjiryu Karatedo ja Shorinjiryu Renshinkan Karatedo. |
Hämeenlinnan Karatejaosto @ 2016
Webmaster
Webmaster